Tulevaisuuden oppikirja
Oppikirjan laatiminen on prosessi, jossa joutuu tekemään useita kriittisiä valintoja. Ja kun puhutaan sähköisen oppimateriaalin tekemisestä, tilanne on vielä vaikeampi, koska selkeitä ja toimivia malleja ei oikeastaan ole vielä olemassa. On paljon erilaisia kokeiluja, joita koetan tässä koota ja arvioita. Sekään ei vielä riitä, koska toimintaympäristö muuttuu koko ajan ja pitäisi osata arvioita, mikä kulman takaa tulee vastaan. Eli oppimateriaalien laatijoiden ja myös opettajien pitäisi osata ennakoida näitä asioita, esim. 1:1 –periaatteen toteutumisen aikataulu ja vaikutus, puhumattakaan Suomen tapauksessa ylioppilaskirjoituksien muuttuminen niin, että niissä voidaan käyttää tietotekniikkaa.
Uuden tiedon tuottaminen ja kriittinen ajattelu
Mitä tutkijat ja pedagogit tarkoittavat puhuessaan uuden tiedon tuottamisesta? Tai väittäessään, että olemassa olevan tiedon toisintaminen on toissijaista. Korostetaan kriittisen ajattelun merkitystä ja samalla asetetaan se vastakkain sisällön mieleen painamisen kanssa. Onko niin, että sisältöjen hallinta ei ole tai ei mahdollista kriittistä ja luovaa ajattelua. Eikö juuri päinvastoin, se mahdollistaa uuden tavan ajatella – koetetaan vain löytää tiedollisia ristiriitoja (Piaget?), joiden kautta oppija motivoituu katsomaan asiaa toiseltakin kannalta, hankkimaan tietoa (joko olemassa olevaa tai tuottaa uutta), joka ratkaisee tämän ristiriidan. Konstruktivismi – idealismissaan – on ominut tiedon rakentamisen näkökulman, vaikka on ollut aina pedagogiikan perusta. Kriittisen ajattelun mallia täytyy hakea siiitä, mikä on itselle epävarmuusaluetta. Se kehittää.
Oppikirjojen oppimiskäsitys – onko sellaista olemassa?
Oppimateriaalien laatijalla on aina oma käsitys oppimisesta ja opettamisesta, ja se toisiintuu näissä materiaaleissa. Oppimateriaaleilla sinänsä ei ole olemassa oppimiskäsitystä, ne löytyvät niiden laatijoilta ja vielä selkeämmin niitä hyödyntäviltä opettajilta. Miten toteutuu oppimateriaalien laatijoiden käsitys oppimisesta ja ko. materiaalin käytöstä opetuksessa, on kiinni perehdyttämisestä. Liian usein se on pelkästään opettajamateriaaleissa todettu ”oppimiskäsitys” ja viittaus kyseisen käsitteen yleisimpiin mantroihin. Mikä se on suhteessa omaan opettajuuteen.
Kuratointi oppimisen työskentelymallina
Aiemmin kuratointia oli portaalien ylläpitäminen. Se sisälsi aina ajankohtaisia linkkejä ja niitä päivitettiin. Varsin nopeasti tehokkaat selainten hakumoottorit syrjäyttivät portaalit normaalin tiedonhakijan työvälineenä. RSS-ohjelmat ja selaimen omat RSS-syötteiden kokoelmat olivat yksi välivaihe. Nyt puhutaan kuratoinnista, jonka tekee henkilö, joka työstää muiden käyttöön koosteita, omien kommenttien kera.
Kuratointi voidaan ymmärtää kriittisenä tiedonhakuna, kuratoija valitsee sen, mitä hän poimii ja kommentoi. Siinä siis myös sovitetaan uutta tietoa olemassa olevaan tietoon. Pitempään kuratoidut kokoelmat luovat omalla tavallaan uutta ymmärrystä, onhan jokaisen kuratoijan ajattelu yksilöllistä. Kuratoijat tekevät lähteiden tiedoista ja ajatuksista ymmärrettävämpää selittämällä sitä toisin tai viittaamalla omiin kokemuksiin. Tiivistämällä, rajaamalla ja järjestämällä kuratoijat tekevät aineistosta myös hallittavampaa ja ymmärrettävämpää. Itse käytän www.scoop.it -palvelua tässä.
Kuratointi oppimismenetelmänä edistää argumentaatiotaitoja, kun sen työn tulkitsee oikien. Eri lähteistä kuratoitu materiaali sisältää aina erilaisia näkökulmia, omien kommenttien kera se luo lisäarvoa lukijoille. Syntynyt keskustelu, kommentointi, lisää näitä erilaisia näkökulmia. Parhaimmassa tapauyksessa kuratointi mahdollistaa teeman laajan ja moniuloitteiseen käsittelyn. Kun tämä ajattelumalli viedään oppikirjoihin, edessä on aivan uusia toimintamalleja.
Uudet nykyaikaiset e-kirjat kemiassa:
Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita.