Lukion kemian uusi opetussuunnitelma – mitä kaikkea se mahdollistaa tai ei – osa3

KE3-kurssi – Reaktiot ja energia – on kohtuudella samankaltainen keskeisiltä sisällöiltään kuin aiemman opetussuunnitelman mukainen kurssi.

Heti alkuun kurssin sisällön rakenteesta. Kaasut – ideaalikaasu ja reaalikaasu – kannattaa ottaa alkuun. Se on joka tapauksessa jotenkin erillinen asia ja toimii erinomaisesti myös ainemäärien laskujen kertauksena.  Stoikiometrian nostaminen kurssin alkuun yhdessä kaasujen tilanyhtälön kanssa on mielekäs ratkaisu. Tämän jälkeen on reaktioiden pohdiskelu ja kirjoittaminen saa vakaamman pohjan.

Hapetuslukumenetelmän tuominen KE3-kurssille ei ole tarpeen (ellei halua), koska OPS mainitsee vain ”kemiallisen reaktion symbolinen ilmaisun ja tasapainottamisen” ja sen, että lähtökohtana on ”aineen häviämättömyys kemiallisessa reaktiossa ja sen yksinkertainen laskennallinen käsittely”. Hapetuslukumenetelmä tulee vasta KE4-kurssilla.

Tällä kurssilla käsitellään kaikki niin epäorgaanisen että orgaanisen kemian reaktiot ja niiden sovellutukset. Tämä tuo paremmin mahdollisuuden lähteä kemian reaktioita reaktiomekanismien kautta, yhdisteiden ja molekyylien käyttäytymisen (reaktiokyvyn) näkökulmasta. Molekyylien ja erilaisten elektronirakenteiden 3D-mallintaminen (elektroniköyhät ja -rikkaat alueen rakenneosissa, molekyyleissä tai ioneissa) on mahdollista mm. Edumol-sivuston tai 3D-mallinnusohjelmien avulla. Tästä enemmän omassa bloggauksessa, jossa sitten hahmottelen uuden LOPS:in mukaisen Orbitaali 3 -e-kirjan lähestymistapaa kemiallisiin reaktioihin.

Energia-asioiden yhteyteen tuodaan KE2-kurssilta sidosenergia. Tässä KE2-kurssin hybridisaatiot ja erilaiset kovalenttiset sidokset (sigma- ja pii-sidokset) saavat käytännöstä (empiiriset mittaukset) tukea.

Keskeisenä sisältönä ”kemian merkitys energiaratkaisujen ja ympäristön kannalta” -viittaus asettaa pohdittavaksi lukuisan määrän arkipäivän ajankohtaisia asioita. Energiaratkaisujen pohdinta olisi ollut mielekästä liittää KE4-kurssiin, jossa käsittelyssä on sähkökemia. Energiakysymyksiä löytyy niin solutasolta (ATP-kuviot, vrt. biologia ja biokemia) kuin makrotasolta.

Flipped classroom vs perinteinen kolmivaiheinen opetus (3) – Ensimmäisiä kommentteja lukiolaisilta

Lukiolaisten (FC-luokalle osallistuneet) kommentteja itse toimintamalliin kysymyksessä ”Mitä kurssilla olisi voinut tehdä toisin?” (11/15 vastausta) ryhmiteltynä sen mukaan, miten FC-tyyli sopi lukiolaisen omasta mielestä itselleen:

Täysin tai osittain eri mieltä (L11, L5, L8, L10):

  • L5: Ehkä kerrata teoriaa enemmän videoiden lisäksi.
  • L8: Ehkä ohjattu opetus olisikin ollut hyödyllisempää.
  • L10: Ehkä oltaisiin voitu katsoa enemmän esimerkkitehtäviä yhdessä. Videot eivät mielestäni antaneet riittävästi tietoa monienkaan tehtävien tekemiseen, joten ainakin itselläni meni moniin tehtäviin aika paljon aikaa.
  • L11: Tunnilla olisi voinut olla enemmän opetusta ja yhdessä esimerkkilaskujen läpikäymistä.

Osittain tai täysin samaa mieltä:

  • L1: Teoriaa olisi voinut olla tunnin aikana enemmän, koska oli raskasta tehdä koko ajan tehtäviä ja olisi ollut mielenkiintoisempaa kuulla myös suullisesti teoriasta, eikä vain kirjasta itse lukemalla.
  • L2: Videot olisivat voineet olla parempia, koska ne olivat hyvin tylsiä.
  • L3: Myös kotiin olisi voinut antaa jotain tehtäviä, jotka tarkistettaisiin yhteisesti seuraavan tunnin alussa ja tunneille olisi voinut asettaa tiettyjä tavoitteita, että tietyt tehtävät pitää tehdä tunnin aikana. Nyt kun mentiin omaan tahtiin, pysähtyi tahti
  • L4: Olisi voitu käydä hieman teoriaa tunnilla, mutta videoillakin pärjäsi hyvin.
  • L6: Mielestäni kaikki oli mieluisaa.
  • L7: Pienempi ryhmäkoko oli todella hyvä juttu, sitä olisi toivonut jo aiempiin kursseihin.
  • L9: Videot oltaisiin voitu julkaista aikaisemmin (siis seuraavaan tuntiin liittyvät videot)

Yleisesti voi todeta sen, kokeilun loppukommentit eivät olleet tyrmääviä. Ehkä-lauseet ja konditionaalit eivät ainakaan pakota toteamaan, että työskentely malli olisi täysin epäonnistunut. Kun lukiolaisilta kysyttiin, ”Tämä toimintatapa olisi toiminut myös aiemmilla kemian kursseilla”, vain 3/11 oli samaa mieltä (ja olivat täysin samaa mieltä). Ja näistä kaksi oli juuri ne, jotka totesivat, että FC-toimintamalli sopii heille (täysin samaa mieltä). Tästä ei voi vetää selkeitä johtopäätöksiä, mutta epävarmuutta ilmenee. Itsekin opettajakokemukseni perusteella en suosittelisi toimintamallia ainakaan lukion 1.vuoden kursseille. ’Ei sen vuoksi, että menetelmä olisi sinällään huono, vaan siksi, että toimintamalliin liittyy merkittäviä itsenäisen opiskelun vaateita (motivaatio!). Nämä selkiytyvät, kun on tiedossa, aikooko esim. kirjoitFC_vs_laskettuja
taa kemian ylioppilaskirjoituksissa.

Se, mitä on kiinnostavaa ilmenee seuraavassa taulukossa. Miten laskutehtävien tekeminen (määrä!) muuttuisi FC-toimintamallin myötä, on mielenkiintoinen kysymys. Taulukosta käy ilmi, että FC-toimintamallista pitäneet kokivat, että tällä tapaa tulee tehdyksi enemmän aiemmin kotiin annettavia laskutehtäviä. Tietenkin tämähän toimintamalli perustuu siihen, että ns. kotiläksyjä tehdään itse oppitunnilla. Osittain tähän voidaan myös, katsomalla, miten paljon luiolainen (omasta mielestään) panostanut FC-toimintamallin mukaiseen työskentelyyn. Onko teoriaa käsitteleviä videoita ja esimerkkejä katsottu kotona?

FC_vs_omapanostus

Videoiden katsomisella tai katsomatta jättämisellä ei ole yhteyttä itse käsitykseen FC-toimintamallin sopivuudesta itselle. Videoiden katsomisella oli kuitenkin selkeä vaikutus siihen, miten koettiin laskutehtävien määrän toteutuminen oppituntien aikana. Mitä sekin on FC-toimintamallin idea.Omapanostus_vs_laskettuja

 

 

 

 

 

Koska ryhmän koko oli pieni, mitään merkittäviä johtopäätöksiä ei voi tehdä, eikä ollut tavoitteenakaan. Tässä vaiheessa tulee ainakin yksi kysymys eteen, johon haluaisi vastausta: pitäisi lukiolaisille tarjota mahdollisuus osallistua joko FC-toimintamallin mukaiselle tai ”perinteisemmälle” kurssille? Miten tätä toimintamallia pääsee kokeilemaan, jos olisi itselle sopiva. (ja analyysi jatkuu).