Month: toukokuu 2016

PIRE-hanke 2

admin

PIRE-hanke on merkityksellinen kahdesta näkökulmasta – tai tuo ainakin pohdiskeltavaa. Hankkeessa

  1. on kokeiltu uutta tiedonkeruujärjestelmää, jonka pitäisi paremmin kuvata ja tulkita ”optimaalista oppimistilannetta (-hetkeä)” (optimal learning moment); käytössä olisi kännykät, joihin tuli aina silloin tällöin myös eri oppitunneilla kyselyjä. Tässä on paljon kehittämisen tarpeita, se, miten paljon ”oikeaa” informaatiota tämä menetelmä antaa, jää nähtäväksi (ja tulkittavaksi)
  2. on rakennettu oppitunteja ns. projektioppimisen mallin mukaan (kts. minun omat tuntisuunnitelmat). Hankehan on edennyt kahdessa vaiheessa, ensin oli ns. EAGER-hanke ja nyt meneillään on PIRE-hanke. Näiden kahden hankkeen toimintamallit ovat kehitysversioita, nyt tähän projektioppimisen malliin on tuotu mukaan ”mallintaminen”. Tavoitteena on tuottaa työskentelyn myötä malli, jolla voidaan ilmiöitä selittää.

Omat tuntisuunnitelmat löytyvät peda.netistä https://peda.net/p/myllyviita/kk .

Tiedonkeruujärjestelmästä tuloksia odotellaan. Menetelmänä se oli hieman rasittava, koska käytännössä kysely saattoi tulla kesken jonkin toiminnon, joka sitten vesittyi ”tutkimukseen vastaamisen” myötä. Toki on selvää, että kyselyn tekeminen aina tunnin jälkeen, ei mittaa hetkellistä innostusta tai tylsistymistä. Eikä kerro vaihtelua tunnin sisällä. Mutta ei se näinkään onnistu aiheuttamatta sivuvaikutuksia.

Projektioppimisen mallia mainostettiin uutena ja sen uutta sovellutusta nykyaikaisena mallina. Kuitenkin em. mallintamisen suuntaus palautti mieleen Engeströmin opit orientaatiopohjien laatimisesta – myös opiskelijoiden toimesta. Yhtäläisyyksiä oli riittävästi, jotta sanoisin, että pyörä on keksitty uudelleen. Mallintaminen on ollut osana Viikin kemian opetusta jo vuosikausia, nyt se löytää tiensä lähes jokaiseen kurssiin ja mahdollistaa tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisen konkreettisella tasolla – ei vain itseisarvona.

Tähän projektioppimiseen ja Engeströmin täydellisen oppimisen malliin palaan myöhemmin.

PIRE-hankkeen kokemuksia

admin

PIRE-hankkeen ”välitarkastelu” Suomessa kokosi Michiganin ja Helsingin opettajia käymään läpi kokemuksia, alustavia tuloksia ja toteutuneita toimintamalleja. Yli kaksikymmentä opettajaa, professoria, tutkijaa oli yhdessä.

PIRE_meeting1

PIRE_meeting2

Tuloksia saamme myöhemmin, mutta tulosten laatu (?) on parantunut, myös itse tulokset ovat rohkaisevampia. Omat tuntisuunnitelmat löytyvät peda.netistä https://peda.net/p/myllyviita/kk .

Kemian opetuksen tulevaisuus – ilmiöpohjaisuudella haetaan opettajien kelpoisuusehtojen väljentämistä eli SÄÄSTÖJÄ

admin

Nykyhallitus on asettanut kuntien osalta miljardiluokan säästötavoitteet. Säästöjä haetaan ja on jo määriteltykin mm. vammais- ja vanhuspalveluihin (120 miljoonaa euroa), pelastustoimeen (40 miljoonaa). Merkittävänä säästöjä tuovana toimena on oletettu olevan sosiaali- ja terveystoimen kelpoisuusehtojen väljentäminen. Täsmälleen sama tavoite on kohdistunut ja kohdistuu opetustoimeen.

Kelpoisuusehtojen väljentäminen opetustoimessa ei ole läpihuutojuttu, koko opetustoimi niin opettajista ja opetustoimen viranomaisiin on iso laiva, jonka kääntäminen ei ole yksinkertainen asia. Tähän on kuitenkin löytynyt uusi lähestymistapa ja vahvasti ideologinen sellainen. Koko opetuksen paradigmaa ollaan muuttamassa yläkoulun ja lukioiden oppiainekeskeisestä opetuksesta ns. ilmiöpohjaiseen ja projektioppimista korostavaan opetukseen (välillä ei haluttu tai haluta puhuttavan edes opetuksesta).

Tätä paradigman muutosta halutaan perustella pedagogiikan muutoksella, projektioppimisen tuomalla (muka) nykyaikaisella lähestymistavalla. Oppiaineiden elementtejä yhdistetään, haetaan opettajatiimejä toteuttamaan ns. laaja-alaisia aihekokonaisuuksia. Näitä perusteluja voi kukin hakea eri lähteistä. Mutta mitä tässä todellisuudessa haetaan ja mitä tapahtuu? Pyritään selittämään, ettei ainelähtöistä opetusta tarvita, eikä niin ollen maisteritason aineenopettajia. Alentamalla pätevyysvaatimuksia käytännössä tähdätään palkkakulujen pienentämiseen, säästöihin. Kun opetuksessa ei ”vaadita” enää syvällistä osaamista, sitä ei tarvitse tehtävää täytettäessäkään vaatia. Projektioppimisen ja ilmiöpohjaisen lähestymistavan toivotaan antavan pohjan tälle vaatimukselle – opettajan ei tarvitse osata asioita, riittää kun osaa poimia ilmiöitä, joita oppilaat ja opiskelijat sitten itsenäisesti tai ryhmissä tutkivat. Eihän opettajan ”tarvitse tietää kaikkea”. Pelottava tulevaisuus.

Oppiainekeskeisyys takaa opetuksen tason

Opettajien maisteritason opinnot – opetettavien aineiden osalta vähintään sivuaineopinnot cum laude tasoisesti – takaa sen, että opetus perustuu vahvaan aineenhallintaan ja pedagogiseen soveltamiseen. Tätä voi tietenkin aina lisätä lisäopinnoilla, mutta kun tämä liittyy opettajakoulutuksessa vahvasti korostuvaan pedagogisen sisältötiedon (PCK, pedagogical content knowledge) tai saksalaisittain didaktiikan (opetustaito) hallintaan. Emme ainoastaan hallitse itse oppiaineen teoriaa ja omaa pedagogisia valmiuksia, vaan olemme saaneet koulutuksen näiden osaamisten viemistä käytäntöön itse opetuksessa. Jokaisessa oppiaineessa didaktiikka on omansa, ja sen hallinta vaatii tiettyä osaamista itse oppiaineessa että pedagogiikassa. Tätä ei hoideta millään ”ilmiöoppimisella”.

Uusi pedagogisia lähestymistapoja täytyy kokeilla, mutta toisista lähtökohdista

Yksilöllisen oppimisen (ns. Pekka Peuran malli) ja flipped classroom -pedagogiikkaan perustuvat uudet lähestymistavat ovat synnyttäneet oikean tyyppisiä pohdintoja opetuksen ja opiskelun kehittämiseksi. Arvioinnin kehittäminen, jopa radikaaleilta tuntuvilla ratkaisuilla, on tie, joka uudistaa niin opetusta kuin opiskelua. Oppimista edistävä arviointi on tulevaisuutta, ja se ei perustu jatkuvaan (ja ainoastaan nykyään käytössä olevaan) summatiiviseen arviointiin. LOPStuki2016 -hankkeessa olemme lähteneet avoimesti miettimään arviointia uudelleen, kyseenalaistaneet nykyisen käytännön ja asettaneet vaikeita kysymyksiä uudenlaisen toimintakulttuurin luomiseksi.