PIRE-hanke on merkityksellinen kahdesta näkökulmasta – tai tuo ainakin pohdiskeltavaa. Hankkeessa
- on kokeiltu uutta tiedonkeruujärjestelmää, jonka pitäisi paremmin kuvata ja tulkita ”optimaalista oppimistilannetta (-hetkeä)” (optimal learning moment); käytössä olisi kännykät, joihin tuli aina silloin tällöin myös eri oppitunneilla kyselyjä. Tässä on paljon kehittämisen tarpeita, se, miten paljon ”oikeaa” informaatiota tämä menetelmä antaa, jää nähtäväksi (ja tulkittavaksi)
- on rakennettu oppitunteja ns. projektioppimisen mallin mukaan (kts. minun omat tuntisuunnitelmat). Hankehan on edennyt kahdessa vaiheessa, ensin oli ns. EAGER-hanke ja nyt meneillään on PIRE-hanke. Näiden kahden hankkeen toimintamallit ovat kehitysversioita, nyt tähän projektioppimisen malliin on tuotu mukaan ”mallintaminen”. Tavoitteena on tuottaa työskentelyn myötä malli, jolla voidaan ilmiöitä selittää.
Omat tuntisuunnitelmat löytyvät peda.netistä https://peda.net/p/myllyviita/kk .
Tiedonkeruujärjestelmästä tuloksia odotellaan. Menetelmänä se oli hieman rasittava, koska käytännössä kysely saattoi tulla kesken jonkin toiminnon, joka sitten vesittyi ”tutkimukseen vastaamisen” myötä. Toki on selvää, että kyselyn tekeminen aina tunnin jälkeen, ei mittaa hetkellistä innostusta tai tylsistymistä. Eikä kerro vaihtelua tunnin sisällä. Mutta ei se näinkään onnistu aiheuttamatta sivuvaikutuksia.
Projektioppimisen mallia mainostettiin uutena ja sen uutta sovellutusta nykyaikaisena mallina. Kuitenkin em. mallintamisen suuntaus palautti mieleen Engeströmin opit orientaatiopohjien laatimisesta – myös opiskelijoiden toimesta. Yhtäläisyyksiä oli riittävästi, jotta sanoisin, että pyörä on keksitty uudelleen. Mallintaminen on ollut osana Viikin kemian opetusta jo vuosikausia, nyt se löytää tiensä lähes jokaiseen kurssiin ja mahdollistaa tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisen konkreettisella tasolla – ei vain itseisarvona.
Tähän projektioppimiseen ja Engeströmin täydellisen oppimisen malliin palaan myöhemmin.