Johdanto

Yhden opintopisteen moduuli (huom. käsite moduuli, joista sitten rakennetaan opintojaksoja, kursseja ei enää ole – paitsi ehkä sitten puhekielessä) on uusi ilmiö uudessa opetussuunnitelmassa – joissakin aineissa on kurssi jaettu kahteen erilliseen moduuliin (kemiassa, matematiikassa jopa 3 opintopisteen moduuleja). Tavoitteena on ollut uudenlaisten opintojaksojen rakentaminen, joissa yhdistyisi eri oppiaineiden moduuleja. Miten nämä toteutuvat ja mitä ideoita tähän löytyy, jää nähtäväksi. Niihin en tässä bloggauksessa ota kantaa.

Kemia 1 moduuli – Kemia ja minä

Selkeitä uusia asioita verrattuna yläkoulun kemiaan on 1.moduulissa jaksollisen järjestelmän ja atomin rakennetta kuvaavan elektronikuorimallin käyttäminen selittämään atomin rakennetta. Aiemmin mainittiin vain atomin rakenne. Bohrin mallin arvon palauttaminen hieman arveluttaa, sitä vastaan kun on ”taisteltu” jo vuosi kymmeniä. Oma fysikaalisen kemian professorini Juhani Murtokin yritti aikoinaan laittaa tätä mallia hautaan omissa artikkeleissaan. Mallina Bohrin malli toimii joissakin tapauksissa, mutta käyttämällä sitä ioniyhdisteiden ja ionisidoksen kuvauksessa, edessä on myöhemmin kohtuullisen vaikea poisoppiminen. Toinen uusi teema 1.moduulissa, ehkä enemmän palauttaminen omalle paikallaan kemian pakollisiin opintoihin, on ainemäärän ja konsentraation käsitteet.

Moduuli on pääasiassa yläkoulun kemian kertausta, mikä (valitettavasti) on paikallaan tehdä. Tämän moduulin liittäminen johonkin kokonaisuuteen (jossa ei ole matematiikkaa) saattaa haitata kemian perussuureiden opiskelua, koska siihen liittyy kuitenkin selkeästi oma osa matematiikkaa. Muten on kohtuullisen kevyt moduuli.

Kemia 2 moduuli – Kemia ja kestävä tulevaisuus

Moduuli 2 tuo sitten uusina käsitteinä elektronegatiivisuuden, poolisuuden ja heikot sidokset. Kun 1.moduulissa on (valitettavasi) paneuduttu / palattu Bohrin malliin, nyt 2.moduulissa sitten paneudutaan atomimallien historiaan (atomi- tai sidosmallien historiallinen kehittyminen). Mielenkiintoinen ja mielestäni oiva lisäys 2.moduulissa on veden nostaminen esimerkkinä ja tutkittavana aineena. Toki tämä on tullut vastaan jo useasti ylioppilaskokeessa, mutta nyt se mainitaan hyvin opetussuunnitelmassa.

Moduulin otsikossa mainittu ”kestävä tulevaisuus” on (minusta) valitettava jäänne siitä ideologisesta vyörytyksestä, jonka kohteena juuri kemia ja kemianteollisuus ovat.

”Vihreän kemian” (siis ei Vihreän liikkeen) alkuperäinen idea pyrkii kehittämään mahdollisimman ympäristöystävällisiä kemiallisia yhdisteitä ja -prosesseja erilaisiin tarpeisiin. Vihreän kemian käsite on saanut alkunsa 1990-luvulla, Paul Anastas ja John Warner muotoilivat (1988) vihreän kemian periaatteita (lähde Wikipedia): Jätteen synnyn ehkäisy, atomiekonomia, vaarattomat kemialliset synteesit, turvallisten kemikaalien suunnittelu, turvallisten liuottimien käyttö ja apuyhdisteiden käytön välttäminen, energian käytön minimoiminen, uudistuvien lähtöaineiden käyttö, tarpeettoman johdosten muodostumisen välttäminen, katalyyttien suosiminen, tuotteiden hajoaminen elinkaaren lopussa, reaaliaikaiset analyysit, onnettomuuksien välttäminen esimerkiksi oikeilla kemikaalivalinnoilla. Nämä tavoitteet ovat olleet ja ovat edelleenkin kemian teollisuuden, kemian innovaatioiden ja kemian opetuksen kantavia teemoja.

Olisin niin halunnut ja toivonut, että tämän moduulin otsikko olisi ollut ”ajaton” ja konkreettinen: Kemia ja turvallisuus. Tällöin kaikki em. olisi ollut mukana ja siihen olisi tuotu kemian työturvallisuus ja kokeellisen työskentelyn mahdollistaminen opetussuunnitelman tärkeäksi tavoitteeksi (keskeiseksi sisällöksi).

Kemia 3 moduuli – Molekyylit ja mallit

Aiempi Kemia 2 -kurssi on saanut näköisensä nimen. Ainemäärn ja konsentraation opetus on siirretty takaisin sinne, minne ne kuuluivat (edellisen OPS:in mukaan) eli pakollisille kursseille. Liuoksen valmistui vielä jäi tälle kurssille, mutta se soveltuu uuten asiana nostettuun keskeiseen sisältöön: liuoksen valmistus ja laimentaminen sekä standardisuoran sovittaminen pitoisuuden määrittämiseksi. Ainemäärn ja konsentraation käsittedien soveltaminen on liitettävissä analyyttisen kemian UV-vis-spektroskopian sovellutukseen. Toivottavasti kemian opettajille hankitaan tähänsoveltuvaa teknologiaa (esim. Vernerin Vis-spektrometrit) ja perehdytetään niiden käyttöön – monelle sivuainekemistille spektroskopia voi muodostua hankalaksi teemaksi (ei ole liittynyt missään vaiheessa kunnolla opetukseen).

Perinteisesti isomeria on opetettu ”kokonaisuutena” luokitelleen isoemeria ensin rakenne- ja stereoisomeriaan sekä tämän jälkeen niiden konkreettisiin esimerkkeihin. Nyt OPS yhdistää ensin suhdekaavan ja molekyylikaavan selvittämisen rakenneisomeriaan. Sitten viittaa
kvanttimekaaniseen atomimalliin ja hybridisaatioon mainitsemalla samassa lauseessa stereoisomerian hiiliyhdisteissä. Kun tätä yrittää hahmottaa, syntyy ehkä tarpeettoman monimutkaisia matriiseja, jos ja kun yrittää lähestyä kokonaisuutta.

Isomeria	Sisältö, merkitys, selitys	Atomimalli, hybridisaatio
Rakenneisomeria – runkoisomeria	Sama molekyylikaava, hiilirunko erilainen (empiirinen kaava ei oikein osu tähän)	käytännössä sp3-hybridisaatioon liiiittyvä
Rakenneisomeria – funktioisomeria	Sama molekyylikaava, funkitionaalinen ryhmä erilainen (empiirinen kaava ei oikein osu tähänkään)	harvemmin yhdistetty mihinkään hybridisaation (karbonyyliryhmä?)
Rakenneisomeria – paikkaisomeria	Sama molekyylikaava, funktionaalinen ryhmä eri kohdassa hiilirungossa (empiirinen kaava ei oikein osu tähänkään)	harvemmin yhdistetty mihinkään hybridisaation
Stereoisomeria – cis-trans-isomeria (ja MarvinSketchin myötä E/Z-isomeria) – geometrinen isomeria	Kaksoissidoksiin liittyvä isomeria muoto. Samaan kaksoisssidoksen hiileen ei liity kahta samanlaista rakenneosaa. (cis-trans-isomeria ei ole IUPACin mukainen jaottelu). Sykloheksaani-rakenteisten (ja joidenkin kompleksiyhdisteiden) tapauksien kohdalla käytetty nimeäminen.	sp2-hybridisaatio liittyy kaksoissidoksien ymmärtämiseen kompleksiyhdisteissä on kysymys mahdollisesti myös muista hybridisaatioista kuin sp, sp2, sp3 (kts. VSEPR-teoria)
Stereoisomeria – peilikuvaisomeria (R/S-isomeria) – optinen isomeria	Hiiliatomien tetraedmäisen rakenteen vaikutus. Hiileen (asymmetrinen, kiraalinen) liittyy neljä erilaisten rakenneosaa (atomia, funktionaalista ryhmä, hiiliketjua)	Hiilen sp3-hybridisaatio kaiken perustana
Stereoisomeria – konformaatioisomeria	sp3-hydridisoituneet hiilet muodostavat keskenään yksinkertaisia sidoksia (sigma-sidos), joka voi kiertyä	Hiilen sp3-hybridisaatio kaiken perustana

Kuten taulukossa jo mainitsin cis-trans-isomerian opettamisen rinnalle on välttämätöntä nyt ottaa E/Z-isomerian opettaminen. Nämä eivät ole sama asia, mm. sykloheksaani-rakenteiden cis-trans-isomeriaa E/Z-isomeria ei käsittele (ne tulkitaan R/S-isomeriaan kuuluviksi). Mielenkiintoista on, miten kustantajat ja oppikirjoilijat ratkaisevat tämän asia. Ohjaako ylioppilaskokeeseen valittu ohjelma (MarvinSketch) meitä muuttamaan isomerian opetuksen sisältöjä cis-trans-isomeriasta E/Z-isomeriaan, vai tuleeko yksi isomeriamuoto lisää.

Eräässä kirjasarjassa (SanomaPro) isomeria käsitteistöön tuodaan rakenneisomerian kohdalla lisäksi muun muassa tautomeria ja topologinen isomeria. Mielenkiintoisia ja vakavasti otettavia lisiä, kun joka tapauksessa mietitään isomeriaopetuksen uusia suuntia. Tässä en ole ottanut kantaa siihen, miten nimeäminen voidaan mielekkäällä tavalla ottaa isomerian opiskelun tueksi (tai syventämiseksi).

KE3-kurssin keskeisissä sisällöissä on ”aineen rakenteen analyysimenetelmistä – spektroskopia mainiten” -kommentti muutettu muotoon ”tutustuminen spektrien antamaan informaatioon aineen rakenteesta”. Aineen analyysimentelmät on varsin laaja käsite ja valitettavan usein jäänyt vähäiselle käsittelylle. Kirjoissa on menetelmistä erilaisia poimintoja, syksyn 2019 yo-kokeessa asia olikin konkreettisesti esillä.

IR-spektrien tulkintaa lienee harrastettu enemmän, NMR-spektrit ovat hyvin monelle opettajalle hyppy tuntemattomaan (ja opeteltavaan asiaan). Kuinka pitkälle spektrien tulkinnassa voi (pitää) mennä, että täytyy vaatimus ”tutustumisesta”. Tässä on MAOL:ille (Opetushallituksen kustantamana) kyllä laajan täydennyskoulutuksen paikka.

Kokonaisuudessaan uusi KE3-kurssin puoltaa nyt paikkaansa, tosin lukion kemian vaikeimpana (abstraktisimpana) kurssina; mikä on lukiolaisille syytä todeta, ettei heti kemia ala oppiaineena hirvittämään.

JATKUU