Ensimmäinen päivä 8.1.

ASE-konferenssi on Euroopan laajin tiedeopetuksen konferenssi. Tällä kertaa se järjestettiin Readingissä, Readingin Yliopiston tiloissa. Reading paikkakuntana on itselle jonkin verran tuttu, tytär asui miehensä kanssa täällä vuoden (palasi viime kesäksi) ja ehdin kerran vierailla muutaman päivän täällä. Miellyttävä, sopivan matkan päässä Lontoosta oleva yliopistokaupunki.

Konferenssin järjestelyistä on vastannut ASE – The Associaton for Science Education ja paikalliset toimijat. Itselläni tämä on kolmas kerta, kun osallistun konferenssiin – myös itse luennoitsijana. Konferenssin anti vuosi vuodelta parantunut valtavasti – sisällön puolesta. Ohjelma on ja on ollut monipuolinen, joten pienellä suunnittelulla annista saa merkittävän. Myös tuttuja alkaa tulla vastaan.

Ensimmäinen päivi oli ns. kansainvälinen päivä, jolloin ohjelmaa oli kv-vieraille. Porukkaa konferenssiin on tullut ympäri maailmaa, yli sata osallistujaa. Päivän keynote puhe käsitteli eri maiden tiedeopetuksen opetussuunnitelmien vertailua. Sen piti Cambridge Assessment -nimisen organisaation johtaja Tim Oates. ”Learning everything, learning nothing, or learning something from international comparison of science curricula” -otsikolla hän mainitsi useaan otteeseen Suomen koulujärjestelmän, sen kehityksen ja tarkasteli Suomen PISA-tuloksia. Eikä mitenkään hyvässä valossa. Moni asia oli jäänyt pohtimatta, vaikkapa suomalainen opettajakoulutus ja sen merkitys. Jotenkin tuntui, että luento oli hieman tarkoitushakuinen – suomalaisin silmin.

Toine avauspäivän mainittava luennon otsikko oli: ”Can we agree on what conceptual understanding looks like in chemistry?”. Jasper Green puhui käsitteellisestä ymmärtämisestä, käsitetiedon hallitsemisesta. Hän oli analysoinut esim. sitä, miten eri opettajat arvioivat oppilaiden vastauksia, millaisia käsiterakennelmia ja selityksiä he hyväksyvät ja arvostavat oppilaiden vastauksissa. Mielenkiinto ei ollut itse oppilaiden vastauksissa. Opettajien arvioinneissa huomio kiinnittyi tapaukseen, jossa opettaja oli arvioinnissa miettinyt syitä virhekäsityksen syntyyn, ei vain itse virhekäsitykseen.

Toinen päivä 9.1.

Toisena päivänä avautuivat näyttelyosastot. Olin etukäteen ilmoittanut CLEAPSSin johtajalle – tavattuani hänet Tukholmassa, kemikaaliturvallisuuteen liittyvän opettajakouluttajaverkoston tapaamisessa – että olen tulossa konferenssiin. Sovittiin silloin, että tulen ständille ja vaihdetaan kuulumiset. CLEAPSS on on yhdistys, joka Englannissa, Walesissä ja Pohjois-Irlannissa vastaa (koulujen ja oppilaitoksien jäsenmaksua vastaan) kemikaaliturvallisuuteen liittyvistä asioista, ohjeistamisesta, koulutuksesta ja käytännön tuesta. Heidän materiaalinsa ja apunsa onkin merkittävä apu kemian opettajille. Lyhyt video järjestöstä: https://youtu.be/PP-NaX532mw . Steve oli kiinnostunut, mitä Tukholman kokouksen jälkeen on tapahtunut, johon sitten kerroin mm., että olemme vakavissamme hakemassa rahoitusta pohjoismaisen verkoston ylläpitoon ja hankkeeseen. CLEAPSS on luvannut olla mukana apuna prosessissa.

Tapaamisen jälkeen olikin aika tutustua CLEAPSSin omiin työpajoihin, jossa he esittelivät

• työtään ja materiaalejaan (kuvat 8-9)
• kehittämistyötään ja opettajille tarkoitettuja kokeellisia töitä (kuvat 10-15)

Tärkeimmät materiaalit ovat ns. reseptikirja ja HazCards -kortit. Reseptikirjassa on esitelty liuoksien valmistamiseen liittyiä seikkoja ja erityisesti kemikaaliturvallisuuteen liittyviä asioita. HazCards-korteissa on kaikkien koulussa mahdollisesti käytettävien kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteiden ja aineiden käyttöön liittyvät oleelliset asiat selitettynä koulujen kemian opetuksen näkökulmasta.

CLEAPSS kehittää ja kokeilee koulujen kemian opetukseen soveltuvia töitä, myös sellaisia, kouluja ja opettajia varten, joilla ei ole välttämättä laboratoriotilaa ja/tai laitteita käytettävissä. Kuvissa esitelty muutama tällainen (ohjeet ovat löydettävissä osin em. reseptikirjasta ja videoina).

Toisena päivänä oli myös oma esitys: 3D-mallintaminen kemian opetuksessa. Esitys käsittely mallintamisen pedegogisia lähtökohtia ja sitten molview.org-sivustoa ja MarvinSketch-ohjelman käyttöä eri kemian teemojen sisällä. Diasarja löytyy omalta kotivulta.

Kolmas päivä 10.1.

Päivä alkoi luennolla: ”Metacognition, modelling and misconceptions”, jonka piti Niki Kaiser. Teema on erittäin ajankohtainen ja antoi runsaasti uusia ajattelemisen aiheita omaan työhön. Hänen lähestymisensä koskee laajaa kokonaisuutta, missä yhdistyvät 1) mallintamisen ajatukset ja ideat, 2) Johnstonen kolmio, jossa kemiallista ajattelua lähestytään kolmella tasolla (makroskoppinen, submikroskooppinen ja symbolinen) sekä 3) virhekäsityksien syntymisen pohdinta. Opettajien aineenhallinnan merkitys nousi esille, mutta Niki korosti myös PCK:n merkitystä (PCK = miten joku asia opetetaan, lyhyesti kuvattuna).

Niki oli tutkinut niin opettajien että opiskelijoiden näkemyksiä ionisidoksesta ja tulkintoja eri malleista ja hahmottanut uudenlaista em. Johnstonen malliin perustuvaa opetusmenetelmää.

Toinen päivän ohjelmanumero oli OneNote -työpaja: ”Using OneNote as a science journal for rich feedback”. OneNote-ohjelman esittelyssä ei ollut yllätyksiä, mutta hyviä pieniä vinkkejä tuli omaan työhön.

Päivän listalla oli vielä AR:ää (augmented reality) käsittelevä työpaja. Otsikko hieman harhautti, kyse oli alakoulun opetukseen suunnatuista AR-työkaluista (korteista ja kännykkäohjelmista). ”Using AR to deliver the perfect lesson” (in primary school) -luento sisälsi Octagon-nimisen yrityksen luomien AR-elementtien hyödyntämistä opetuksessa. Käyttö onnistui joko tableteilla tai kännyköillä (iOS ja Android).

Neljäs päivä (11.1.) meni näyttelyä läpikäydessä. Materiaalien tuottajien rooli oli merkittävä – matkaa tuli joitakin näytteitä, niiden käyttökelpoisuus Suomen kontekstissä jää nähtäväksi. Sunnuntaina 12.1. olikin sitten paluu matkaa Suomeen.

Lopuksi

Suomalaisten osallistuminen tämän kaltaisiin konferensseihin – vaikka vain osallistujana – maksaa itsensä takaisin. Uusien ideoiden ja toimintamallien löytäminen, vaikka vain omien ajatuksien vahvistaminen auttaa oman työn tekemisessä ja kehittämisessä.

Itselleni mielenkiinto iski Niki Kaiserin pohdintoihin ja niiden soveltamiseen Suomen oloissa ja eritysesti meneillään olevan PIRE-hankkeen puitteissa. PIRE-hankkeen mallintamiseen ja lukiolaisten keskinäisen vuorovaikutuksen hyödyntämiseen yhteisten artefaktien luomisessa saattaa löytyä Kaiserin työn innoittamana mielenkiintoisia uusia sovellutuksia. Ja siitä sitten toisella kertaa.