Toimisiko se, että ottaisimme Lewisin happo-emäs-käsitteen oikeasti käyttöön, orgaanisessa kemiassa ryhdymme puhumaan oikeasti elektronirikkaista kohdista (kaksoissidokset) jne. nukleofiilisistä ja elektrofiilisistä yhdisteistä jne. Ja koko reaktioiden ”taulu” laitettaisiin uusiksi. Ei puhuta enää hirveästä määrästä erilaisia reaktioita, vaan kuvataan reaktiomekanismi? Vrt. Kemiallisten_reaktioiden_perusta.