KE1-kurssin suunnittelua ja toteuttamista häiritsi mielikuva siitä, että tämä kurssi oli käytännössä yläkoulun kemian kertausta opetussuunnitelman mukaan. Elektronegatiivisuus ja poolisuus sekä sitä kautta uusi näkökulma sidosteorioihin ehkä selkeimmin se uusi asia. Ja todella tärkeää seuraavien kurssien kannalta. Viikin normaalikoulun uudessa kemian OPS:issa on ainemäärä ja konsentraatio sisällytetty KE1-kurssin sisällä, mikä oli jo tämän kokemuksen mukaan onnistunut valinta.
Kurssini kurssisuunnitelma löytyy osoitteesta: https://peda.net/p/myllyviita/kks2uo (peda.net). Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita.
Arviointiin
Kurssi alkoi ”alkutestillä” (Edmodossa), joka antoi jonkinlaisen kuvan siitä, miten yläkoulun kemia oli itse kullakin hallussa. Tässä arviointityökalu pyrki olemaan formatiivisen arvioinnin välineenä.
Kurssin tärkeänä oppimistukevana työkaluna toimii kurssin aikana rakennettava käsitekartta (siis lukiolainen laatii omaa koko kurssin ajan – laitan esimerkkejä, kunhan saan lukiolaisilta lupia niiden julkaisuun, nyt ne ovat arvioitavana – ovat yksi kurssin suoritus). Sitä laaditaan aina palanen jokainen tunnin jälkeen – ei kurssin jälkeen (ero näkyy kyllä tuotoksissa heti).
Muita arvioitavia kurssisuorituksia olivat projektityö (posterit, kts. alla) ja liuoksen valmistukseen liittyvä työselostus. Kurssin päätteeksi oli käsitetesti (monivalinta), kemian sanakoe, kuten sen lukiolaisille esittelin.
Työskentely ja pedagogiset valinnat
Kurssin toteutukseen vaikuttivat vahvasti aiemmat kokeilut niin flipped classroom -pedagogiikasta ja ns. projektioppimisen toimintamalleista (ns. PIRE-projektin toimintamalli). Mielenkiintoisia tuotoksia syntyi, kun pohdimme atomimalleja. Työtapa oli seuraava: Mieti yläkoulun tietojen pohjalta, miten atomi rakentuu. Seuraavaksi vaihdettiin näkemyksiä pöytäryhmissä. Katsoimme videon atomimallien kehityksestä ja keskustelimme nykyaikaisesta käsityksestä atomin rakenteesta. Kerroin myös omia kokemuksia ja ajatuksia CERN:in hiukkasfysiikan opettajakurssin annin pohjalta.
Lukiolaisten tuotoksia:
Hyvä kysymys on, miksi kaikki tässä ovat esitelleet helium-esimerkin? No KE2-kurssilla paneudutaan asiaan hieman syvällisemmin.
Jaksollisen järjestelmän ymmärtäminen ja hallinta valmistaa lukiolaista kemian syventäviin opintoihin. Jaksollinen järjestelmän sivusto www.ptable.com toimii erinomaisesti apuna.
Sidoksien (vahvat ja heikot sidokset, vanha asia ja uusi asia) käsittely alkoi ensin sijaisen pitämillä – 1) lähinnä yläkoulun asioiden kertaamisella 2) elektronegatiivisuuden mukaanotolla – tunneilla. Itse pääsin asiaan ”kokeellisuuden tunnilla”. Tehtävän anto oli yksinkertainen (tutkivaa oppimista mukaileva lähestymistapa): Mitä nesteitä seuraavissa neljässä koeputkessa on? Kuvassa näkyy itse kemikaalit, takana olevat koeputket sisälsivät lukiolaisille annetut näytteet.
Maistaa ja haistaa ei saanut (olisi ollut haitallista). Lupasin, että on mahdollisuus tehdä kaksi koetta (mietittävä tarkoin, koska aineet eivät riitä useampiin). Yhden tein malliksi (poltin yhtä ainetta, se paloi sinisellä liekillä – totesin kaikki muutkin palavat).
Kemiaa kaikkialla -teeman toteutin pari- tai ryhmätyönä toteutettavan projektityön avulla – laadi posteri-tyylinen esitys jostakin kemian alasta tai yhdisteestä tai yhdisteryhmästä tai kemian ammatista (näitä esiteltiin ja vertaisarvioitiin kurssin viimeisellä tunnille)… Tässä pari esimerkkiä:
Postereiden ja esityksien kirjo oli melkoinen, ja erinomaisesti ne palvelivat itse otsikon linjaa: kemiaa on kaikkialla.
