Valmistautumista – mitä opetussuunnitelma toteaa

”Kurssin tavoitteena on, että opiskelija (1) osaa käyttää ja soveltaa reaktioihin liittyviä käsitteitä jokapäiväisen elämän, ympäristön, yhteiskunnan ja teknologian ilmiöissä, (2) osaa tutkia kokeellisesti ja erilaisia malleja käyttäen reaktioihin liittyviä ilmiöitä ja (3) ymmärtää aineen ja energian häviämättömyyden merkityksen kemiassa.” (LOPS15). Kurssin keskeisiksi sisällöiksi on listattu:

• kemian merkitys energiaratkaisujen ja ympäristön kannalta
• kemiallisen reaktion symbolinen ilmaisu ja tasapainottaminen
• epäorgaanisten ja orgaanisten yhdisteiden reaktioita sekä niiden sovelluksia
• aineen häviämättömyys kemiallisessa reaktiossa ja sen yksinkertainen laskennallinen käsittely
• energian häviämättömyys kemiallisessa reaktiossa, sidosenergia ja Hessin laki
• kaasujen ominaisuudet ja yleinen tilanyhtälö
• reaktioiden tutkiminen kokeellisesti, titraus analyysimenetelmänä, tutkimustulosten käsitteleminen, tulkitseminen ja esittäminen

Miksi erityisjärjestelyjä?

Kemian yo-kirjoituksien sähköistyminen syksyllä 2018 ja lukiolaisten intressi suorittaa kemian opinnot kahdessa vuodessa mahdollisten kolmannen lukuvuoden aikana toteutuvien kemian yliopisto-opintojen vuoksi pakotti toteuttamaan lukion KE3-kurssin vielä kertaalleen lukuvuoden 5.jaksossa ja hieman kesätöiksi mennen. Kurssi siis toteutettiin järjestelyillä, jossa (a) ei ollut lukujärjestykseen lukittua oppitunteja eli opiskelu tapahtui itsenäisesti videoilla ja tukimateriaaleilla – vahvasti tehtävillä painotettuna – tuettuna; (b) kokeelliset työt toteutettiin ”kotityönä” ja erikseen järjestettyinä kokeellisen työskentelyn päivinä (laboratoriotyöajankohtien varaukset, koeviikon iltapäivät) paritöinä, (c) kotitehtävät hoidettiin erilaisilla palautettavilla tehtäväpaketeilla. Arviointi perustui kurssin aikana tuotettuihin työselostuksiin, esseihin, tehtäväpalautuksiin.

Mitkä asiat voisivat vaikuttaa onnistumiseen tai epäonnistumiseen?

Merkittävin tekijä kurssin onnistumiseen liittyy kurssilaisten motivaation. Kun kurssilaisilla on selkeät tavoitteet – eikä vain kurssinumerot – ja yhdessä sovittu aikataulu, kurssin onnistumismahdollisuudet paranevat merkittävästi. Kurssin aikataulu venyi kesäkuun puolelle, mikä osaltaan toi tietenkin opettajalle lisätöitä, mutta lukiolaisille antoi mahdollisuuden muiden opintojen haittaamatta tehdä kurssin työt kunnolla valmiiksi.

Itsenäiseen opiskeluun on liitettävä erilaisia tukitoimia. Kurssin sisällön opiskelua tukivat oppikirjan, Orbitaali 3, lisäksi Opetus.tv:n videot. Videot tuovat itsenäiseen opiskeluun oppituntien elementtejä, jossa kurssin sisältöä selitetään oppikirjojen lukemisen tueksi. Tämä siitä huolimatta, että ko. videot on rakennettu vanhan opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen.

Pedagogisesti ajatellen videotuettu itsenäinen opiskelu vie oppimisprosessia takaisin perinteiseen ja luentotyyppiseen opetukseen. Kehotukseni työstää kurssin antia ja tehtäväpaketteja yhdessä joko parin kanssa tai ryhmässä pyrki tukemaan sellaista oppimisprosessia, joten omassa luokassa pyritään noudattamaan. Vaikka arviointi on yksilökohtaista, oppiminen on yhteisöllistä, jossa jaetaan omaa tietoa ja  työstetään muiden kanssa sen lisäksi yhdessä kerättyä tietoa.

Mahdollisuus hyödyntää opettajan apua koulupäivien aikana F2F ja muuten verkoin välityksellä on omiaan tukemaan opiskeluprosessia. Tähän mahdollisuuteen myös tartuttiin, mikä taas osaltaan todisti kurssilaisten sitoutumista oppimisprosessiin, ei vain kurssin tekniseen suorittamiseen.

Mitä näistä voimme oppia?

Itsenäiseen työskentelyyn perustuvan kemian kurssin onnistuminen on monesta seikasta kiinni. Tähän mennessä en ole onnistunutta versiota kokenut. Hyvin moni on jäänyt vaiheeseen jo alkutaipaleella. Kyse ei ole vain tarjonnasta – edellä mainittua kurssia ei ollut ”olemassa”, se rakennettiin toiveesta. Kurssien rakentamisen niin, että ne voitaisiin suorittaa em. tavalla, vaatii aikaresursseja ja hieman uudenlaista lähestymistapaa kokeellisuuteen ja sen toteuttamiseen. Voisiko tavalliseen tapaan toteuttavilta kursseillakin hyödyntää ajatusta ”kokeellisuuden päivistä tai ajankohdista”, jossa työskentelyä tuetaan hieman henkilökohtaisemmin ja ko. töille asetettaisiin hieman syvällisempiä tavoitteita. Toisaalta ”inquire based science education” -lähestymistapa vaatii tässä ehdottomasti tarkempaa pohdiskelua. Itse kokeelliset työt irrotetaan luokkatilanteen mahdollistamasta yhteisestä pohdiskelusta ja ohjeistukset vaativat väljyyttä ja uudelleen muotoiluja, jos niitä on osittain tarkoitus toteuttaa kotona.